Alakoulun musaluokka:
– piano
– sähköpiano
– 2 synaa
– 2 sähkökitaraa + vahvistimet
– 2 bassoa + vahvistimet
– 2 rumpusettiä (ja rodit, TODELLAKIN rodit, molempiin)
– marimba
– 2 sopraanoxylofonia
– 3 alttoksylofonia
– 1 konserttikellopeli + kuutisen pientä kellopeliä
– bassopalat (2 oktaavia, ei kromaattisia säveliä)
– congat + 3 bongot
– timbales + pari lehmänkelloa telineessä
– blokit (5kpl) myös telineessä
– reilusti piensoittimia (cabasa, lehmänkello, shakerit, clavesit)
– 8 djembeä, eri kokoja
– perus PA-johon kytkettynä ylläolevista synat ja sähköpiano
– neljä laulumikkiä, ei standeja (kokemuksen mukaan ovat enemmälti vain tiellä ja parin vuoden vääntelyn jälkeen menevät luokkakäytössä rikkikin)

Kaikki muut soittimet ovat koko ajan soittovalmiina, mikit ja piuhat ovat laatikossa, josta laulaja ne näppärsäti kytkee samalla, kun muu bändi kertaa omia soittojuttujaan. Kitarat ja bassot ovat myös telineissä, piuhat siisteissä nipuissa vavistimien päällä.

Tällä setillä työllistää näppärästi liki kolmenkymmenenkin oppilaan ryhmän instrumentaalibiisiin.

Kommentteina yllä olevista, että luokan meluisuuteen (tai siis sen vähenemiseen) suurimman vaikutuksen teki rumpukalvojen vaihto kunnollisiin: basarin kalvo on nyt varustettu vaimennusrenkaalla (parempi ja tiukempi soundi, vähemmän meteliä), tomeissa on napakat tuplakalvot(ei enää kuminoita) ja peltien alle laitoin Cympad-vaimennuspalat, myös ihan must. Rumpalit käyttää taitotason mukaan nylon-rodeja (raskaskätisille kapulankatkojille), tavallisia rodeja (edistyneemmille) tai kapuloita (niille jotka ymmärtää soittaa ilman lyijypainoja ranteissa => hyvä soundi ja oikea soittotuntuma).