Kurinpidosta

[Pietu Halonen]

Minkälaisia kurinpitokeinoja käytätte? Saatteko pelin jo vuoden alussa selväksi vai joudutteko paljon ”tuomaroimaan” tuntien kuluessa?

Toisinaan tulee tehtyä se virhe, jonka seuraukset huomaa saman tien – ”hakekaapa kaikki kitara itsellenne” (Douh, unohdin kertoa ohjeet etukäteen!) Näyttää olevan lapsi tai aikuinen, niin jos saa soittimen käteensä niin sitä on tietysti luontevaa jatkuvasti hypistellä. Tuo on ehdoton kikka, että kaikki ohjeet etukäteen ja opettajan mallisoittimella näyttäen ja sitten vasta oppilaille soittimet.

Ilmoitan eka tunnilla kaikille ryhmille, että kun opettajan käsi on pystyssä, niin soitto tai muu möykkä vaikenee. Usein tosin joutuu seisomaan pitkäänkin käsi pystyssä, mutta fiksuimmat oppilaat alkavat jo komentaa meuhkaajia, jos merkki ei tehoa. Säästää ääntä, kun ei tarvitse huutaa möykän yli.

Musiikissa kurinpito on minusta siitä nurinkurista, että jos oppilaissa on energiaa niin tuntuu pöljältä yrittää kahlita sitä, jos sen vain saisi suunnattua hyvään tekemiseen. Joskus on mennyt aivan poskelleen, kun on päästy hyvään tekemiseen ja sitten on joutunut väkisin raapimaan tekemisen meiningin alas, jos opetettavaa asiaa on jäänyt lopputuntiin. Nykyään yritänkin rakentaa prosessin niin, ettei hyvää tekemistä tarvitsisi keskeyttää ”luennoimalla”.

[Nooru]

Mullakin on ”peukkumerkki”, josta pitää hiljentyä. Jotkut ryhmät ovat oppineet lukemaan tuota merkkiä nopeammin, mutta toiset eivät tahdo millään muistaa. Itse olen joutunut aika paljon tuomaroimaan varsinkin yläluokkien tunneilla. Jos joku ei tottele hiljaisuusmerkkiä ja soittelee väärään aikaan toistuvasti, siirrän tuon oppilaan omaan pulpettiinsa istumaan ”jäähylle” ilman soitinta. Joskus kymmenen minuutin jäähy voi olla tehokas, joskus ei…

Minäkin olen miettinyt paljon tuota, että missä määrin sitä oppilaan intoa pitää rajoittaa. Aika usein se toisia soitollaan häiritsevä oppilas on myös intoa täynnä. Olen koittanut ratkoa asiaa niin, että oppilaat saavat viiden-kymmenen minuutin ajan soitella soitintaan itsekseen ja päästellä höyryjä. Sitten kun tuo oma aika loppuu, pyrin olemaan tiukkana. Yhtyesoitto vaatii kuitenkin tarkkaa ohjeiden seuraamista. Oon kokenu tämän kurinpidon joidekin ryhmien kohdalla hyvin haasteelliseksi.

[tuula]

Siitä lähden, että ilman hiljaisuutta ei voi olla musiikkia, vain meteliä. Soitinten jakamisen yhteydessä parin, kolmen minuutin tutustelu soittimeen pitäisi riittää, kun ohjeet on annettu ennen soittimien esille ottamista. Käsi on mullakin pystyssä ja odotan ihan täyden hiljaisuuden ettei sukkakaan sihahda eikä paperi ratise. Toimineeko isommilla, en tiedä, mutta alakouluikäisillä vielä varsin mainiosti.

[Johanna]

Samoja keinoja käytössä. Toi jäähy toimii kyllä alakoulun puolella aika mukavasti. Mulla se saattaa olla vaikkapa koko tunnin pituinen eli sillä kertaa ei enää sit pääse soittimeen. En sit tiiä, onko liian raakaa 😀 Kokeileminen on kuiteski tärkeetä eli se pari kolme minuuttia, ku soittimen sitten vihdoin saa 🙂

[Julkaisija]

Artikkelit